Vuonna 2004 ajoin ensimmäisen SS1000 ajoni, Yamaha R1:llä. Sen jälkeen ajoja tulikin sitten 1-2 per vuosi, viime vuosina vielä tiheämpää tahtia. Ajoja olen ajanut näitä ajoja R1:llä, BMW K1200LT:llä ja BMW R1200GSA:lla, melko eri tyyppisillä vehkeillä.
Yhteensä ajoja ehti kertyä 20 hyväksyttyä, yksi Arctic Butt helmikuulta ajo jäi laatikkoon. Monen reissun yhteydessä on myös ajettu siirtymätaipaleina RP-ajojen suorituksia vastaavia pätkiä ilman tuota kuitti rumbaa.
Vuosien saatossa olen monta kaveria puhunut RP-ajoihin mukaan, monen kanssa on tullut ajettua niin Suomessa kuin ulkomaillakin ja monelle olen ollut apuna ajoja suunniteltaessa. Tälle ja ensi vuodellekin oli monta ajoa suunnitteilla, mm. Tosi Miesten Kimppa 10/10ths, SS5000 ja Nordkapp-Gibraltar 72. Näistä siis protestina IBA Finlandin hallituksen toiminalle olen jättäytynyt pois.
Tähän henkilökohtaiseen päätöksen päädyin lähinnä siksi, että todellakin ottaa kupoliin tuollainen pienessä piirissä pyöriminen mitä IBA Finlandin hallituksessa on alkanut tapahtumaan. Vallalla on hyvinkin voimakas ‘kaverille ei hylkyä’ ja ‘kaverille kanssa’ –mentaliteetti.
Yhdistyksen piirissä on useasti kysytty sitä, mikä on suurin nopeus kahden kuittipisteen välillä mistä ei vielä tule hylkyä. Selkeää vastausta tähän ei ole koskaan annettu ja syykin tähän on varsin selvä: se, mikä nopeus tuottaa hylyn riippuu kenen ajoa ollaan tarkastamassa. On esimerkkejä, että jopa samalle kaverille on tullut hylky reitiltä käyttäen samoja nopeuksia ajolta, joka aikaisemmin on hyväksytty. Taas kääntäen, on sisäpiirin kavereita joiden ajoja ei ylinopeuden – tai edes saatujen ylinopeussakkojen – johdosta ole hylätty. Saatu ylinopeussakko pitäisi olla jo hyvinkin selkeä syy ajon hylkäämiseen.
IBA Finlandin virallinen tarkastus prosessihan menee siten, että ajon jälkeen ajaja lähettää paperit Loimaalle, sieltä ne lähtevät ajotarkastajalle, ajotarkastaja tarkastaa ajon, lähettää paperit takaisin Loimaalle tuloksen kera ja sitten tieto lähtee eteenpäin ajajalle. Tämän IBA Finlandin sisäpiirin ajojen kanssa ajosta on tullut hyväksytty parhaimmillaan jo tunti pari ajon päättymisen jälkeen ja tieto siitä on samalla ilmestynyt yhdistyksen nettisivuille. Vaikka Itella miten tekisi parhaansa, ei se kuitenkaan noin nopeasti toimi! Normaali rivijäsen joutuu prosessin käymään aina alusta alkaen läpi ja odottamaan tulosten saamista X viikkoa.
Toinen syy tähän päätökseen onkin jo vähän pidemmältä ajalta: RP-ajojen tilastoinnin kehittymisen myötä on yhdistykseen pesiytynyt kumma ilmiö, että ajetaan samaa lenkkiä viikosta toiseen vain siksi, että saadaan taas yksi perusajo listoille ja sitä kautta saadaan oma nimi erinäköisille ‘Hall of fame’ -tyyppisille listoille. Tuosta on jo moottoripyörä harrastuksen hauskuus kaukana – jos nyt jonkun mielestä yleensäkään nämä RP-ajot ovat mitenkään nautittavaa toimintaa.
Vai mitä sanotte nk. Etelä-Suomen tähti -reitin ajamisesta useaan kertaan muutaman viikon sisällä? Tätäkin nähtiin viime syksynä monesti…
Mutta, omalta osaltani RP-ajot ovat nyt historiaa ja taakse jäänyttä aikaa. Moottoripyöräily on ja tulee jatkossakin olemaan harrastuksena ja erityisesti moottoripyörämatkailu.